Neuloosin synty

Kun olin saanut neulottua puseroni kirjavasta langasta, katsoin tuotostani kriittisin silmin ja totesin sen olevan ihan ookoo, mutta silti joku siinä mätti. Lanka, johon olin ensin niin kovin ihastunut, tuntui puserossa jotenkin lattealta. Olisiko siitä kuitenkin pitänyt virkata torkkupeitto, pohdin. Jäljellä oli vielä lankoja ja kokeilin ihan huvikseni, osaanko enää virkata muuta kuin isoäidin neliöitä. Kaivoin ohjeen esille ja tekaisin pitsipyörylän. Lopputulos oli mieluinen, koska tässä virkkauksessa kaunis lanka mielestäni oli paremmin edukseen. ”Tilkkuhan se tämäkin on. Olisiko tästä tilkkuneuleen aihioksi?” (Se oli ensimmäinen ajatukseni tilkkuneuleesta, samalla toimien myös neuloosin siemenenä.)

Neuloosin siemen oli kylvetty itämään ja virkkasin lisää pyörylöitä.

Tilkkuneule! Tilkkuneule! Se pyöri ja muhi mielessäni, mutta eivät nämä pyörylät lopulta innostaneet minua kuitenkaan kokonaisuutta toteuttamaan. Ehkä sekin tuntui vähän hassulta, että tekisin pitsimäisen neuleen villasekoitelangasta. Hylkäsin ajatuksen ainakin toistaiseksi ja päädyin surffailemaan läpi nettikirppiksiä. Olin jo aiemmin tehnyt kivoja ja edullisia vaatelöytöjä ja niin tein tälläkin kertaa. Yllätyin tosin suuresti, koska rakastuin ensisilmäyksellä vaatekappaleeseen, joka oli vihreä! Viimeksi ala-asteikäisenä olen omistanut vihreän vaatteen ja todellakin aikuisiällä olen väriä vierastanut. Toki olin uskaltautunut tilaamaan vihreää lankaa torkkupeittoa varten, joten hieman tuttavuutta olin värin suhteen jo tehnyt, mutta tämä kirppislöytö hurahdutti minut ihan tyystin vihreään maailmaan. Voin vannoa, että oma neuloosini on väriperäinen!

Nyt minulla oli siis mielessäni sekä tilkkuneule että vihreä väri. Siinä ei paljoa matikkapäätä tarvittu, kun laskin yhteen yksi ynnä yksi, ja tuloksena löysin itseni etsimästä lankoja vihreäsävyistä tilkkuneuletta varten. Samaan aikaan googlailin erilaisia tilkkuneulemalleja, mutta päätin lopulta toteuttaa oman tilkkuneuleeni ihan ummikkona ja katsoa mitä saan aikaiseksi.

Kun tilaamani langat parin päivän päästä saapuivat, olin taivaassa! Miten ihmeessä en ollut aiemmin tajunnut, kuinka upea väri vihreäkin on!

Sormeni syyhysivät päästä hetimiten virkkaamaan tilkkuja ja kokeilemaan eri väriyhdistelmiä. Sille tielle kun lähdin, ei paluuta enää ollut. Neuloosi oli tullut ja kaapannut koko olemukseni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: