Pinkish Kinky

Kun olin saanut tilkkuneuleeni etukappaleen tilkut valmiiksi, katsoin ihmetellen työni tulosta: ”Minäkö tuon olen tehnyt?” Kyllä siinä riitti ihmetystä, kun tekele kuitenkin tosiaan toteutettu vain yksi tilkkunen kerrallaan suunnitellen. Enemmän tämä neule muistutti taidetta kuin käsityötä. Vai voiko niitä edes toisistaan erottaa? Eikö käsityökin ole aina samalla myös taidetta? Tämäkin puuha on tuntunut käytännössä melkeinpä enemmän leikkaa-liimaa-askartele-projektilta kuin virkkaukselta. Se on myös ollut ihana yhdistelmä luovaa terapiaa ja väriterapiaa. Superihanaa nypertämistä!

Onnistumisen iloa tuotti myös se, että tekemällä alkaa todellakin oppia jotain. Sekin, että alunperin luotin itseeni ja visiooni, ainakin jollain tavoin vieläpä visioni tavoittaenkin, oli ihan huippua! Vaikka tämä neule nyt olisikin jonkinasteinen harjoituskappale, niin rakas ja merkityksellinen se minulle kyllä on.

Lankojen päättely vaati ompeluseuran kokoontumisen, jotta puuha kuluisi ratevasti. Siispä Jii saapui paikalle ja toi seurajuomat kera omatekoisen pitsan. Meillä oli kiva ilta, ja edellisestä kerrasta oppineena, siemailin hyvin verkkaisella tahdilla ja sen verran vähän, ettei koordinaatiokykyni lainkaan kärsinyt.

Käsityö on taidetta, ja taiteessa kaikki säännöt ovat sallittuja. Sekin, ettei sääntöjä ole. Tämä tilkkuneuleeni onkin varmasti mitä parhain esimerkki täysin säännöttömästä luomistyöstä. Kiva oli kuitenkin katsoa, kun yhteen ommeltu etukappale lepäsi valmiina edessäni. Ryppyisellä lakanalla tosin, mutta se on merkityksetön sivuseikka.

Kaula-aukon kohdalla tunsin itseni jo lähestulkoon ammattilaiseksi, kun olinhan elämässäni aiemmin virkannut jo kaksi onnistunutta kolmiota. Kertaalleen treenattu on puoliksi tehty. Tällä kertaa ei siis ollut hädän päivää kaula-aukon suunnittelussa ja toteutuksessa. Hätäpäiviä voi tosin ilmaantua vielä monta monituista tämän säännöttömän ja suunnittelemattoman tilkkuneuleeni kohdalla, mutta niistä huolehditaan sitten kun ne ovat ajankohtaisia.

Neuloosi kuluttaa energiaa, joten energiatasoista tulee huolehtia matkan varrella. Runsaskalorinen jäde toimii hienosti! Sen avulla jaksoin taas jatkaa suunnittelua ja ryhtyä loihtimaan tilkkuja takakappaletta varten.

Takakappaleesta päätin tehdä hieman neutraalimman, enkä niin työlästä. Isompia tilkkuja ja suurempia väripintoja. Näitä tilkkuja virkatessani hauduttelin blogi-ideaani sekä nimeä neuleelleni. Kyllä persoonallinen neule tarvitsee ihan ikioman nimensä. Ja niin sitten syntyi Pinkish Kinky.

Neuloosini on ollut ihan tervetulleella tauolla, kun olen startannut blogini ja rustaillut ensimmäiset artikkelit valmiiksi. Nyt on sitten hyvä jatkaa sekä Pinkish Kinkyä että vihreäsävyistä torkkupeittoa. Niitä on kiva vuorotella. Toinen vaatii ajattelua ja toinen puolestaan nollaa kaiken ajatellun. Näin säilyy tuikitärkeä tasapaino ja mielen harmonia.

(Pinkish Kinkyn lopputuloksen voit katsoa klikkaamalla tästä.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: