Tilkkueuforia

Kun puhelimeeni kilahti tekstiviesti lankapaketin saapumisesta, fyysinen uupumukseni oli sen verran kova, etten mistään vähäpätöisemmästä syystä olisi millään jaksanut suoriutua fillarointimatkasta. Puuskuttaen saavuin kotiin ja avasin pakettini. Voi mikä taivas silmieni eteen avautuikaan! Häilyvä visio tilkkuneuleesta sai yhä olla häilyvä, koska upeat värit paikkasivat kaiken sen, mitä mielessäni en osannut etukäteen suunnitella. Ja mitä tein? Otin välittömästi koukun käteeni ja ryhdyin nypertämään ensimmäistä tilkkuani. Se ei nyt sitten todellakaan ollut Turkkilainen tähti, vaan jotain aivan muuta ja huomattavasti yksinkertaisempaa.

Virkatessani näillä uusilla väreillä, unohdin tilkkutunikani vihreän lähes tyystin ja umpirakastuin hehkuvaan pinkkiin! Väreihin on ihana rakastua!

Vaikkei minulla ollutkaan minkäänlaista kunnon suunnitelmaa tilkkuneuleelleni, olin virkatessani ihan luottavaisin mielin. Uskoin luovuuteeni ja siihen, että vaatekappaleen voi vallan mainiosti suunnitella myös yksi tilkkunen kerrallaan.

Virkkasin. Pähkäilin. Virkkasin. Mittailin. Purkasin. Virkkasin. Pähkäilin lisää. Tätä litaniaa minä sitten päädyin toteuttamaan läpi yön. Fyysinen uupumukseni tuntui kadonneen kuin tuhka tuuleen, enkä yksinkertaisesti malttanut laskea lankoja käsistäni. Tuleva päivä saattaisi avautua melko väsyneenä, mutta ei se mitään. Kerrankos sitä intoutuu uusista langoista ja tilkkuvisioista. Ja silloin on luotava, kun luomisvimma iskee.

Kun äitini piipahti aamulla kylässä, hän pyöritteli päätään neuloosilleni ja valvomiselleni. Hän taisi myös suhtautua keskeneräiseen tekeleeseeni hieman epäilevästi. ”Tuon tilkun kyllä jättäisin laittamatta”, hän ohjeisti. En suostunut kuuntelemaan ohjeistuksia, sillä yön aikana visioni oli vahvistunut lujaksi. Teknisiä neuvoja kyllä ottaisin vastaan mieluusti, mutta visioni. Se oli pyhä.

Enpä olisi koskaan uskonut, että tulen valvomaan yöni virkkaamisen takia. Virkkaamisen! Kyllä minä itselleni naureskelinkin, mutta jatkoin puuhastelua lankojen päättelyn ja ompelemisen merkeissä. Kun osa etukappaleesta oli ommeltu ja valmis, olin aivan innoissani! Minun ikioma visioni siinä toteutuu! Ei lopputulosta tuskin kauniiksi voi sanoa, mutta erikoiseksi ainakin. Uniikki ja taiteellinen. Siinä kaksi sanaa, jotka kuvasivat hyvin tätä alkanutta tilkkuneuleprojektiani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: