Mahdottomat mökkieväät

Siis oikeesti! Kuka pakkaa viikonloppureissulle mukaan yli 30 kerää lankaa! En minä pakatessani juuri muuta ajatellut, kuin että kaikki kolme keskeneräistä työtä pitää saada matkaan mukaan, koska vaihtelu virkistää. Langat olivat valmiina korissa, laatikossa ja kassissa, joten roudasin ne sen kummemmin ajattelematta autoon. Mökillä tajusin lankojeni määrän ja kieltämättä hitusen huvitti. Toki saattaahan tästä venyä pitkä viikonloppu, mutta silti tuskin on pelkoa lankojen loppumisesta kesken.

Ihanaa oli istahtaa taas mökkiterassille, virittää siihen oma metsäinen käsityöpajansa ja tarttua työhön. Pinkish Kinky on saanut levätä tovin, mutta eilen tekaisin siihen hihansuutilkut valmiiksi. Lankojen päättelyä oli siis sen verran vähän, ettei tässä tapauksessa tarvinnut kutsua ompeluseuraa koolle.

Koirani pitää hyvin huolta siitä, että vaihdan välillä sekä paikkaa että projektia. Jos käsityöpaja mökkiterassilla on ihana ja viihtyisä, niin sitä on käsityöpaja rantsussa laiturillakin. Herkästi siis vastaan aina koiran anovaan kutsuun myöntävästi, kun sillä on hätä ja kiirus lempipuuhaansa, eli kaloja bongailemaan.

Olkoonkin, että matkassani on mukana se yli 30 kerää lankaa, niin rantsussa istuskellessani harmittelin sitä, kun ei löydy ihan samoja lankasävyjä kuin uusissa leggareissani. Olen niin tykästynyt niiden kuosiin, että olisi ollut kiva fiilistellä kirkkaankeltaisen ja vihreän kera hetken verran. Toki langoistani löytyy vihreää ja sinapinkeltaista ja muita ihania herkkuvärejä, mutta juuri tuossa hetkessä olisin kaivannut kirkasta keltaista.

Hyvältä tuntui kuitenkin nypertää taas jokunen kerros terapiapeiton tilkusta. Olihan siinä sentään vihreääkin! Aurinkokin lämmitti mukavasti, eikä se paahtanut enää niin pistävästi kuin edellisellä mökkireissulla. Kesä alkanee pikkuhiljaa väistyä syksyn tieltä, eikä kunnon hellepäiviä enää taida olla luvassa. Eipä sen väliäkään. Minä olen aina ollut syksyihminen ja sellaisena varmaan aina tulen pysymäänkin, vaikka kaikissa vuodenajoissa on kyllä hyvät puolensa.

On ihanaa, kun neuloosini, vaikka yhä se minussa pätee, antaa nykyhetkessä myöten tehdä välillä jo jotain muutakin. Kuinka hyvältä tuntuikaan laittaa hetkeksi virkkuut syrjään ja ottaa hyvä löhöasento laiturilla. Rentoutua siinä luonnonhelmassa, katsella taivasta ja puiden latvoja, lempeää laineiden liplatusta kuunnellen. Hetki venähti aika pitkäksikin siinä makoillessa ja hiljalleen aloin tajuta päässeeni elämässäni melkoisen hyväänkin pisteeseen. Sellaiseen pisteeseen, jossa oikeasti on hyvä olla. Olla aidosti läsnä olemisessaan ja tekemisissään, ollen tyytyväinen oikeastaan kaikkeen siihen mitä juuri tässä hetkessä elämäni pitää sisällään. Se on yksinkertaista, mutta lukuisten monimutkaisten myrskyjen jälkeen tällainen tyyni yksinkertaisuus tuntuu kuin ikiomalta taivaalta.

Voi olla, että tämän viikonlopun aikana virkkaan virkkaamistani tai olen virkkaamati. Tai ehkä tämä mökkireissu on pelkkää ihanaa tekemisen ja tekemättömyyden tasapainoa. Evääni. Ne mahdottomat, ainakin pitävät huolen siitä, että luomistyötäni ei tarvitse lankojen määrän vuoksi rajoittaa.

2 vastausta artikkeliin “Mahdottomat mökkieväät

  1. KristiinaS/ https://kristiinansilmukat.blogspot.com/ sanoo:

    Näistä ihanista käsityöhetkistä on hyvä nyt nauttia täysin rinnoin ja rinta rottingilla;) Varastoida aurinko, sininen taivas ja hyvä mieli.

    Liked by 1 henkilö

    1. Voi kyllä, todellakin! 🙂 Käsityöt luonnonhelmassa on mitä parasta evästä talven varalle. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: