Pinkish Kinky (Osa 2), valmista tuli

Kun olin saanut Pinkish Kinkyn etu- ja takakappaleen valmiiksi, en tuskaillut kaula-aukon virkkausta lainkaan. Olinhan jo treenaillut sitä hieman vihreäsävyisen tilkkutunikani parissa. Improvisoinnilla pärjäsin jälleen vallan mainiosti ja lopputuloksesta tuli kiva ja kelvollinen.

Mallaillessani tätä keskeneräistä vaatekappaletta ylleni, totesin että siitä on tulossa hieman liian kapea. Päädyin virkkaamaan rivit pylväitä molempiin pitkiin sivuihin siinä toivossa, että tämä korjausliike olisi riittävä.

Seuraavaksi vuorossa olisi hihat, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä millaiset niistä tekisin. Luottaisinko helmineuleeseen, vai kykenisinkö suoriutumaan elämäni ensimmäisistä virkatuista hihoista? Hihojen suunnittelu vaati lähes pullollisen viiniä. Kevyttä kauppakamaa.

Hihojen konkreettinen aloittaminen vaati myös psyykkausta ja lempparisafkaa. Parhaat feta-kebabrullat kyllä varmasti valmistaa Kouvolan Toros! Vatsa ja makuhermot ravittuina sain kuin sainkin aloitettua hihansuutilkkujen nypertämisen.

Mökkireissulla oli hyvä toteuttaa hihojen virkkaus. Siellä mieli on aina niin syvärentoutunut, että homma kuin homma tuntuu luistavan paremmin kuin kaupunkioloissa. Mikäs siinä rantsussa virkatessa, samalla kun järven aallot liplattavat ja aurinko lämmittää kasvoja.

Lopulta se lepäsi edessäni: ”Elämäni ensimmäinen virkattu hiha!” Ja tulos oli mielestäni vallan onnistunut.

Kotona mökkireissun jälkeen oli luvassa yhteenompelua. Jännittävä vaihe, sillä ei ole mitenkään hirmu simppeliä synnyttää kahta identtisen kokoista kappaletta monenlaisesta tilkkusälästä. Näinkö joutuisin ommellessani venyttämään toista kappaletta toiseen sopivaksi, vai sujuisiko puuha jouhevasti? Hyvin kaikki kuitenkin tuntui menevän.

Ja sitten koitti hoohetki, kun sain pukea Pinkish Kinkyn ylleni ensimmäistä kertaa. Oli kieltämättä aika yllätys, kuinka sopiva siitä lopulta tuli. Pituus ja leveys ihan passelit, kuten myös hihatkin istuvat ja niissäkin pituus ihan täydellinen. Siinä se nyt sitten oli, valmiina, se jokin häilyvä visioni tilkkuneuleesta. Nyt visio oli saavuttanut lopullisen ja konkreettisen muotonsa.

Takakappaleestakin tuli ihan kiva. Sekin on minusta mukavaa, että päädyin matkan varrella tekemään etu- ja takakappaleista erilaiset. Korostuupahan siinä myös neuleen yksilöllisyys ja persoonallisuus.

Kun tämä Pinkish, ja välillä hieman kinkkinenkin projektini, oli valmis, saatoin juoda kahvit pinkistä asennemukistani kerrankin sillä fiiliksellä, että nyt olen tämän mukini ansainnut! Kyllä jokainen, joka ikioman improvisaationeuleensa on toteuttanut tilkku tilkulta suunnitellen, varsinkin vajavaisilla virkkaustaidoilla, voi tietää tunteeni!

Alla vielä kiteytetyt ohjeet Kinky-neuleen valmistamiseen. Suosittelen puuhaa jokaiselle virkkausintoiselle, jonka varastoissa muhii padottua luovuusenergiaa! Tässä puuhassa kannattaa kuitenkin muistaa olla itselle armollinen, sekä se, että luovuudella voi myös paikata puuttuvia taitoja. Kaikkien käsitöiden ei tarvitse olla teknisiä taidonnäytteitä, vaan luova suorituskin kelpaa paremmin kuin hyvin!

Jos tahdot lukea Pinkish Kinkyn alkuvaiheista, klikkaa tästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: