Sundaysteiksit & Virkattu luiru

Nälkä kaihersi vatsassani, mutta kokata ei voisi, ennen kuin olisin onnistunut synnyttämään itsestäni menestyksellisesti virkatun luirun. Sitä tarvitsisin Cubikan etukappaletta varten, mitä olin eilisen ja tämän päivän aikana työstänyt jo ihan kivalle mallille.

”Voihan luiru!” Olin valmistautunut virkkaamaan ja purkamaan lukuisia kertoja, mutta onnistuin kuin onnistuinkin jo ensimmäisellä kerralla! Niin ne virkkaustaidot kehittyvät tehdessä. On huomattavasti helpompaa ottaa aloitussilmukat suoraan vaikkapa tilkusta, kuin luoda ne itse. Tai ei siinä luomisessa mitään, vaan ongelmani on ollut se, että ensimmäinen virkattu rivi on aina ollut hurjan tiukka, minkä vuoksi kappale alkaa vetää käppyrälle. Tällä kertaa loinkin ketjusilmukat puolta numeroa isommalla koukulla, mistä oli hurjasti jeesiä!

Koska luiruni onnistui, pääsin arveltua aiemmin väkertämään lampaankääpäpihvejä, mikä mielestäni on ehdottomasti yksi sieniruokien aatelisista.

Lampaankääpä on siitä kiva sieni, että se on aloittelijallekin helppo tunnistettava. Oikeastaan ainoa sieni, mihin sen voi sotkea, on vaalea orakas. Orakkaatkin ovat hyviä ruokasieniä, joten ei haittaa, vaikka niitäkin koriinsa keräisi. Tuleeko orakkaasta lampaankäävän veroisia pihvejä, sitäpä en tiedäkään, mutta aina voi kokeilla.

Lampaankääpäpihvien valmistus on superhelppoa! Tarvitaan vain sienet, kananmunaa, korppujauhoja ja mausteita.

Lampaankäävät siis pyöritellään kananmunassa ja korppujauhoissa, jonka jälkeen ne paistetaan pannulla molemmin puolin kullanruskeiksi. Itse tykkään laittaa mausteet paistovaiheessa, vaikka miksei niitä voisi laittaa leivityksenkin yhteydessä. Suolaa vähän reilummalla sormituntumalla, mutta pippuria varovaisesti. Minä käytän sienipihveissäni ripauksen rouhittua mustapippuria.

Voila! Helppoa, halpaa ja hyvää!

Lampaankäävän paistettu koostumus on ihanan ”lihainen”. Yhden exäni hurmasin lampaankääpäpihveillä. Hän ei ollut aiemmin juurikaan sieniä uskaltanut maistella, mutta hurahti sienien maailmaan ihan tyystin tämän pihvikokemuksen myötä. Alkoi maistua tatit ja kantarellit, kuten myös itse sienestyskin. Kivahan se on, että voi jonkin hyvän jäljen itsestään toiseen jättää, vaikka suhde päätyisikin jossain kohdin kaatumaan.

Mitäpä sitten jälkkäriksi? Punnitsin tovin puolukkakiisselin ja mustikkapiirakan välillä. Äidiltä saatuja molemmat, koska minua ei ole viime aikoina oikein keittiöpuuhat huitsittaneet. On tullut sorruttua paljon valmissafkoihin, mutta nyt sain sentään herkkupihvit valmistettua. Saavutus sekin!

Päädyin valitsemaan jälkkärikseni tällä kertaa mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella. Kaikkea ihanaa kyllä löytyy metsistä, jos vaan jaksaa poimia. Ja virkatakin jaksaa toisella tavalla, kun välillä malttaa syödä hyvin! Oranssi luiruni odottaakin jo kovasti seuraavaa väriään, eli turkoosia. Väriterapianikin on siis taattu loppupäivän osalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: