Ihan tyhmä hiha

Jo Pinkish Kinkyä luodessani, minulla oli haasteita aloittaa hihojen virkkaaminen. Tuolloin piti synnyttää itsestään elämänsä ensimmäiset virkatut hihat, joten haastavuus oli tavallaan ihan ymmärrettävää. Nyt kyllä tiedän miten toimia toteutuksessa, mutta jo ensimmäistä Cubikan hihaa virkatessa alkoi iskeä kyllästyminen. Ei virkkaukseen, mutta puuduttavan pitkään tummansiniseen osuuteen.

Cubikasta puuttuu enää yksi hiha ja loppuompelut. Kovasti jo tahtoisin nähdä sen valmiina ja päästä sovittamaan neuletakkia ylleni, mutta kovin takkuiselta jälleen tuntuu startata hihaprojekti. Asiaa ei ole auttanut sekään, että sain tällä viikolla postissa tilaamani huovutusvillat. Neuloosini on saanut kaverikseen nyt myös huovoosin.

Cubikan puuttuva hiha unohtui tyystin, kun ryhdyin luomaan huovutustaidetta. Sen jälkeen piti luoda taidetta vielä vähän lisää. Ruska Abstraktican kohdalla päätin, että seuraavaksi kyllä siirrän kaiken huomioni hihan virkkaamiseen ja viimeistelen rakkaan Cubikani.

Toisin kävi. Piti virkata yksi Mumssi, sekä innostua huovutuksesta entistäkin enemmän.

Eräs ihminen vinkkasi minulle linkin, jossa oli aivan uskomattoman upeita huovutettuja eläimiä. ”Tuota on pakko kokeilla”, ajattelin. En minä suotta yrittäisikään kopioida mitään valmista mallia tai tehdä minkäänlaista näköistaidetta, mutta voisin antaa luovuudelleni täyden vapauden loihtia sitten mitä tahansa. Siispä löysin itseni vääntelemästä rautalankaa ja luomasta aihiota ensimmäiselle huovutushahmolleni.

Hahmon luominen oli todella koomista puuhaa. Välillä nauroin luomukselleni vedet silmissä, mutta missään vaiheessa en väittänyt itselleni, etten muka osaisi tuosta vielä jotain tehdä. Ja lopulta syntyikin sitten Hiirus Krakamus, hieman hassu, mutta ihan hellyyttävä olento.

Kun ystäväni näki kuvan Hiirus Krakamuksesta, hän ehdotti hevosihmisenä, että huovuttaisin hevosen. Eikä mitä tahansa hevosta, vaan Suomenhevosen. ”En ikimaailmassa osaa”, oli ensimmäinen ajatukseni. Toisaalta olin jo niin hurahtanut huovutukseenkin, että mieleni alkoi taipua jopa tähän tehtävään. Päätin nukkua yön yli ja katsoa, josko aamulla olisi syntynyt jonkinlainen heppavisio. Ja olihan se.

Ruskeaa villaa minulla ei ollut, mutta se ei luomistyötä haitannut. Koska kyseessä oli Suomenhevonen, niin siitä voisi tulla ihan hyvin sinivalkoinen.

Kun hevosen runko oli luotu, katsoin sitä hieman epävarmana ja huvittuneenakin, mutta päätin uskoa luovuuteeni ja siihen, että vaikken hevosta saisikaan aikaiseksi, niin joku nelijalkainen olento siitä joka tapauksessa syntyisi!

Hevosen huovuttaminen oli helpompaa kuin Hiirus Krakamuksen, sillä työ opettaa tekijäänsä ja jotain olin jo Hiiruksen valmistamisesta omaksunut. Lopputulos oli ihan hauska: ”Humma Finlandese”.

Kun humma oli huovutettu, päätin pitää pienen luovan tauon. Auttaisiko se kenties starttaamaan puuttuvan hihan, vai päädynkö kuitenkin vielä tekemään jotain muuta. Vihreäsävyinen terapiapeittokin pitäisi saada valmiiksi viimeistään jouluun mennessä, joten sitäkin voisi virkata ainakin jokusen kerroksen. ”Ei. Seuraavaksi on Cubikan vuoro”, teroitti järkevä osuus jossain aivolokeroissani. Niin paljon on ollut hupia huovutuksen parissa, että nyt voisi tehdä välillä ihan raakaa ja tympäisevää työtäkin. Jopa virkata yhden hihan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: