Astioiden tuunausta

Vasta viikko on kulunut Älä osta mitään -syyskuustani, mutta jo minä sorruin. En yksinkertaisesti voinut vastustaa kiusausta, kun sain kipinän astioiden tuunaamiseen Paperitaivas-blogista. Sen verran kuitenkin itseäni hillitsin, etten sentään koko värikirjoa maalitusseista ostanut. Keltainen, oranssi, musta, valkoinen ja muutama vihreä. Niillä minä pärjäisin ainakin ensihätään.

Olen jo pitkään haaveillut värikkäistä astioista. Lähinnä väreistä mustalla pohjalla, sillä mustat astiat sopivat hyvin keittiöni kaapistoihin. Nyt minulla siis oli ihanat maalitussit, joilla voisin tuunailla muutaman euron kirppislöytöjäni: Lautasia, mukeja ja laseja.

On jotenkin niin minua, että heti vaan pitää ryhtyä toimeen, sen kummempia tuumailematta ja suunnittelematta. Siitä vaan tussia käteen ja piirustelemaan, vailla minkäänlaista visiota lopputuloksesta.

Kun nämä ennen kokomustat Ikea-lautaseni olivat käyneet uunissa, jotta maali kiinnittyisi niihin, ihastelin tuotoksiani. Eivät ne välttämättä mitään tyylikästä designia ole, mutta minua ne silti miellyttivät. Huomattavasti kivempi niistä nyt olisi syödä.

Lautasten jälkeen tahdoin kokeilla kahvimukin koristelua. Tottakai Irkun tilkuille piti tuunata ihan ikioma mukinsa! Kyllä tästä mukista kahvi maistuu varmasti paremmalta kuin kokomustasta versiosta!

Seuraavaksi oli juomalasien vuoro. Kyllä kirkkaasta lasistakin tulee pirtsakka, kun sen maalaa väreillä. Ja nämä lasit sopisivat mukavasti yhteen ruokalautasten kanssa.

Musta ja valkoinen tussi alkoivat jo ikävästi hieman ruikkia maalia, joten puuha muuttui hankalammaksi. Maalisormet syyhysivät kuitenkin yhä, joten tuunausprojekti jatkui vielä kahdella jalallisella juomalasilla. Sydämiä, koukeroita, pisteitä. Ihan söpöt tuli niistäkin!

Lähes koko päivä vierähti astioita tuunaillen sen jälkeen kun olin käynyt ostamassa tussit. Niin intopiukalla minä tuunauksiani tuhertelin, että unohdin tyystin käyneeni suuressa maailmassa! Olin jo toisen kerran kahden viikon aikana käynyt Kouvolan Veturissa, jonka suuruutta vierastan, mutta tällä kertaa palautumista tuosta reissusta ei näköjään tarvittu. Kai se on niin, että silloin kun tekee uhrauksen taiteen puolesta, eli vierailee Veturin askarteluliikkeessä, ei mikään karmantapainen vaadi sieluasi tilille. Tällöin sohvaperunakin saa pirteänä luoda luomistaan, eikä tarvitse uupua shoppailukoettelemuksistaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: