Uupumus & Luomuskooste

Mikä onkaan sellainen uupumus, joka ei nakerra mieltä, mutta kehoa? Tämä fyysinen uupumukseni on ollut seuralaiseni jo pitkään, puolisen vuotta. Välillä kovempana, välillä lievempänä. Ei sitä välttämättä osaisi uskoa sen perusteella, miten paljon olen saanut kuitenkin aikaan tässä suhteellisen lyhyessäkin ajassa. Itsekään en sitä ollut kunnolla tajunnut, ennen kuin tein tubekanavalleni videokoosteen kaikesta luodustani viimeksi kuluneen reilun kuukauden aikana. Melkoisen hurja määrä virkattua ja huovutettua kamaa!

On päiviä, jolloin lenkit koirankin kanssa tuntuvat taistelulta, kun kroppa ei meinaa totella ja jaksaa. Ei uupumukseni välttämättä nukuta, mutta keho on jatkuvasti voimaton. Onkin mitä ihaninta, että olen nyt intoutunut käsitöistä, koska se puuha ei juurikaan fyysisiä voimavaroja tarvitse.

Sain hiljattain äidiltäni kasan vitamiineja, joita yritän nyt muistaa päivittäin popsia. En minä toisaalta ihmettelisi, vaikka tässä olisikin kehittynyt jonkinlaista anemiaa tai muuta puutosta, koska ruokavalioni on melkoisen kehnolla pohjalla. Kokkauspuuhat eivät yksinkertaisesti ole huitsittaneet ja ruokahalunikin on aika hutera. Ellei sitten ole kyse kebabrullasta tai tonnikalasubista.

Uupumus, silloinkin kun se ei kohdennu mielen tasolle, on ikävä seuralainen. Viikonloppunakin kun kävin siskoni ja kummityttöni kanssa shoppailureissulla, jolla vierähti kolmisen tuntia, alkoi tuntua että tämä reissu koituu kuolemaksi asti. Niin uuvuttavaa oli kiertää läpi Kouvolan Veturia jalat vetelinä. Jonkin verran se auttoi, että jalassani oli Jiiltä lahjaksi saadut ihanat uudet, punaiset saappaat, että selvisin tuosta koitoksesta kuitenkin lopulta hengissä.

Kirjoitin jo yhdessä blogitekstissäni, että olisipa neljä kättä ja subia joka päivä. Se pätee yhä. Olisi niin paljon kaikkea ihanaa puuhasteltavaa, että yksi käsipari lisää kyllä jeesisi paljon. Mutta toisaalta, tänäänkin kun uupumus on aika huipussaan, niin ei meinaa jaksaa liikauttaa sormeaankaan. Silloin on vaan oltava kehonsa ehdoilla ja levättävä. Käsityöt on onneksi siitä kivoja, etteivät ne karkaa mihinkään. Ja muutenkin minusta on kiva, kun omilla projekteillani ei juurikaan aikatauluja ole, vaan voin toteuttaa niitä oman inspiraationi ja jaksamiseni mukaan.

Tänään kyllä hieman harmittaa tämä voimattomuuteni, sillä sain ystävältäni läjän kankaita ompelutreenejä varten. Olisi ihana jo startata ompelupuuhat kunnon vauhtiin, mutta kun ei kykene, niin ei kykene. Yksi sovittu aamumenokin piti perua, kun ei tämä uupunut kroppani vaan jaksanut lähteä liikkeelle.

Iki-ihana housukangaskin odottelee sitä, että ryhtyisin piirtämään kaavoja, mutta ei onnistu tänään. Toivottavasti jo huomenna taas olisi vähän virkeämpi päivä. Jotain tälle uupumukselle kyllä pitäisi keksiä. Toki sitä voisi jo ehkä piipahtaa lääkärinkin vastaanotolla tsekkauttamassa ainakin peruslabrat. Pitäähän sitä ihmisen nyt käsityökondiksessa pysyä! Ja minusta ainakin tuntuu nykyään siltä, että jos en jaksa virkata, niin jossain on vikaa. Vähän vastaavasti kuin vaikkapa koirani kohdalla, että jos ei ruoka maistu, niin sitten on kaveri tosi kipeä. Käsityökondis taitaakin olla oiva terveysmittari!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: