Syysmietteitä & Tehdyt ja tekemättömät

Syksy on ihanaa aikaa. Se on aina ollut lempivuodenaikani. Tänä syksynä fyysinen uupumukseni on kuitenkin verottanut jonkin verran kuulaista ja kauniista ilmoista nauttimista. On kuitenkin niitä päiviä, jolloin uupumus on lievempää ja silloin yritänkin imeä itseeni runsain mitoin ruskaenergioita tulevan talven varalle.

Pirteinä päivinä on kaikin puolin ihana nauttia elämästä. Elämästä, joka lopulta on aika absurdi juttu. Toisaalta niin kaoottinen, mutta toisaalta kuitenkin, varsinkin jos luontoa ja sen kiertokulkua miettii, elämäkin voi näyttäytyä täydellisen harmonisena ja sellaisena, missä piilee jokin kiehtova, salainen järjestys.

Elämä on hyvä juttu, varsinkin silloin, jos onnistuu täyttämään päivänsä mielekkäällä tekemisellä. Ehkä se onkin elämän tarkoitus, että toteuttaa itselleen mieluista arkea. Mieluinen arki tosin katoaa ainakin omasta elämästäni hyvinkin kauas silloin, jos pitää päätellä hurja määrä lankoja. Se vaatii ihan omanlaisensa mielentilan ja asennezoomin. Tälläkin hetkellä minua odottelevat langanpätkät ovat opettaneet sitä, että ehkäpä en ainakaan toviin ota kontolleni mitään tilaustöitä.

Käsitöitä tekemällä ei ainakaan rikastumaan pääse, kun ei noista tekeleistä juurikaan työpalkkaa voi pyytää. Ainoastaan materiaalikustannukset. Toki kivahan se on ihmisille tuottaa iloa käsitöillä, mutta tilkkutöissä varsinkin on ne omat kurjemmat työvaiheensa, jotka eivät juurikaan tekemisen iloa itselle tuota.

Työläin tilaustekeleeni on nyt onneksi valmis. Torkkupeitto ystävän joululahjatarpeisiin saavutti lopullisen muotonsa tosin äitini hyppysissä. Kyllähän minä itse sen virkkasin, mutta palojen yhteenompelu ei jaksanut inspiroida ollenkaan. Äidit ovat siitä ihmeellisiä olentoja, että heiltä tuntuu löytyvän voimavaroja niihin nurjempienkin töiden tekemisiin, ainakin silloin jos on lapsen auttamisesta kyse.

Pari tilausmumssiakin saavutti valmiin muotonsa. Nyt voin huokaista sen osalta, ettei millään työlläni ole tällä hetkellä mitään aikataulua.

Afrikankukkalaukku, jota näperrän siskolleni, saattanee viivähtää valmiiden palojen tilassaan jonkinmoisen tovin. Aikataulua tällä tilauksella ei siis ole, mutta luvatut tekemiset tuntuvat silti toisinaan hitusen kuormittavilta. Ei niitä voi laittaa samalla tavalla mielestään syrjään kuin jotain omaan käyttöön tehtäviä tekeleitä. Lankojen päättelyä olisi edessä tässäkin projektissa ihan kiitettävästi, unohtamatta 50 isoäidinneliötä, joista muodostuu aikanaan pari tyynynpäällistä, jotka nekin matkaavat siskoni käyttöön.

Joskus on ihana laittaa kaikki tavoitteellinen tekeminen tyystin unholaan ja keskittyä ainoastaan käsitöiden terapeuttiseen vaikutukseen. Siinä huovuttaminen on mitä paras väline! Miten voimistava kokemus olikaan tehdä neulahuovutusta samanaikaisesti kun purkasin Irkun tilkut -tubekanavan videolleni hieman ajatuksia aiheesta medikaalisaatio. Jos on mikä tahansa aihe, mikä kiukuttaa/vihastuttaa, niin neulalla nakuttaminen aiheen parissa on takuuvarmasti terapeuttinen kokemus! Suosittelen kokeilemaan!

Kokeilin huvikseni myös, josko neulahuovutus toimisi joulukorttien valmistukseen. Kyllähän se voisi toimia vallan hyvinkin, mutta koska itse en juurikaan ole jouluihminen, enkä vuosiin ole edes lähetellyt joulukortteja, niin tämän aiheen tiimoilta tuskin enempää huovutustöitä kuitenkaan tulen tekemään.

Pimeinä iltoina on ihana poltella tuoksukynttilöitä ja viettää rauhallista kotihiiri-iltaa käsitöiden parissa. Käsityöt ja oman itsen äärelle hiljentyminen on sellainen kombinaatio, missä on hyvä suunnitella mitä tahansa ja kypsytellä jotain ajatuksiaan. Kaikin puolin käsitöihin keskittyminen toimii hurjan hyvänä ajatushautomona.

Minulla on jo pitkään ollut kirjoitettuna kaksiosainen kirja, joka kuitenkaan ei toimi vielä sellaisenaan ja tahdon muutenkin lisätä tarinaani vielä erinäisiä asioita. Edessäni on siis jotakuinkin koko hoidon kirjoittaminen uudelleen. Toki voin hyödyntää paljon jo valmiiksi kirjoitettua, mutta kirjan rungon luon aivan uusiksi. Ja siinä projektissa käsityöt auttavat paljon. Varsinkin silloin kun päässä lyö tyhjää, eikä ensimmäistäkään ideaa synny, on hyvä keskittyä vain virkkaamiseen ja antaa asian hautua. Virkkaus ulottuu jollain ihmeellisellä tavalla mielen syvyyksiin ja samalla kun langasta syntyy kerroksia, myös ajatusideoita voi putkahtaa esiin.

Tänä syksynä olen tehnyt hurjasti käsitöitä, mutta tahti saattaa hieman hiljentyä, jos aloitan kunnolla työstämään kirjaprojektiani. Onneksi se on sallittua, enkä ole tehnyt harrastuksesta itselleni mitään pakkoa. Kirjan kirjoittaminenkaan ei ole mikään pakon asia, vaikka toisaalta kyllä tarina minussa tahtoo syntyä näkyvään muotoonsa mustaksi valkoiselle. Aikatauluja en aio luoda, vaan annan luovuuteni kukkia aivan omaan tahtiinsa.

Luovuus. Se mitä luonnossakin voi aistia kaikkialla, on kyllä upea ja ihmeellinen voima!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: