Huovutustaidetta ja ponchon puolikas

Kun joulukuun alussa sain valmiiksi ison mandalatyöni, sormeni kipeytyivät ja sanoivat virkkaussopimuksen toviksi irti. Eivät sormeni vieläkään ole kivuttomat, mutta puuhastelu onnistuu jälleen, ja hyvä niin! Ei ihmistä ole luotu olemaan ilman mielekästä tekemistä.

Virkkausbreikki oli itse asiassa aika masentavaa aikaa. Toki sitä käsitöitäkin tehdessä ehtii ajatella yhtä sun toista, mutta luova puuha ja värien kanssa leikkiminen pitävät takuuvarmasti huolen siitä, etteivät ajatukset lipeä liian syviin vesiin.

Olen nyt pikkuhiljaa palannut mandalaponchoprojektini pariin, mutta intouduin myös huovuttamisesta. Sain muutama päivä sitten mitä upeimman lahjan, eli pääsin laittamaan tilaukseen haaveilemani punaisen sohvan! Toimituksessa voi kestää parikin kuukautta, mutta sitä odotellessa päädyin huovuttamaan punaista sisältävää taidetta olkkariini.

Punainen sohva ja petrolinsininen seinä. Näiden haaveideni ympärille rakennan hiljalleen uuden sisustuksen olkkariini. Olisi aivan mahtavaa virkata olkkarin mattokin itse, mutta mitenköhän nämä sormeni sellaiseen projektiin taipuisivat? Tai jospa sopivan värinen matto löytyisi aikanaan vaikkapa kirpparilta.

Huovutustaidetta: ”Kylläinen sydän”

Neulalla nakuttelu on ihanaa puuhaa, mutta kun yhden isohkon taulun on saanut valmiiksi, on takki hetken aikaa tyhjä. Ja on todettava, että huovuttaminenkin kipeyttää sormiani jonkin verran. Lievän kivun kanssa kyllä pystyy olemaan ja toivon kovasti, ettei pakollisia käsityöbreikkejä enää tarvittaisi.

Reilu puolet mandalaponchon tilkuista on nyt valmiit. Syksyistä palavaa virkkausintoa minulla ei tällä hetkellä ole, joten työt etenevät huomattavasti hitaammin. Joka asiassa lienee alkuinnostuksen vaihe, ehkä jopa lopahtamisvaihekin, kunnes harrastus löytää oman kultaisen keskitiensä.

Ponchosta tulee kyllä todella ihana! Ja väriterapia sitä tehdessä on taattu!

Eilen aloitin toisen huovutustaidetekeleeni, jotta makuuhuoneenikin saisi taulunsa. Tällä hetkellä makkarissani on harmaa seinä, jonka tilalle haluaisin vihreää. Siispä nypin taulualoitukseeni villapusseista kolmea erilaista vihreää ja pari muutakin väriä. Mitä niistä syntyisi, sen näyttäisi aika.

Tänään nakuttelin makkarin taulun valmiiksi ja siitä tuli kiva. Sisustaminen kaikella itsetehdyllä tuntuu kyllä mielekkäältä. Toki nämä huovutustaiteetkin pitää vielä kehystää ja se taas maksaa jonkin verran, mutta josko kukkaron nyörit jossain kohdin antaisivat periksi.

Väriä kotiin, jotta koti muuttuisi oman näköiseksi ja oloiseksi. Se on projekti, mikä mielestäni ei ole hukkaan heitettyä rahaa. Koti on kuitenkin mitä tärkein paikka!

Huovutustaidetta: ”Flowerica”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: