Ahh, se valmistui: Mandalaponcho

Se on nyt valmis! Mandalaponchoni todellakin valmistui, eikä se enää loju piironkini päällä keskeneräisinä kappaleina! Mikä ihana tunne!

Kun joulukuun alussa törmäsin mandalaponchon ohjeeseen, tiesin heti, että se olisi minun juttuni. Tässä projektissa saisin myös käyttää runsaasti värejä, joita kotona olikin jo valmiina. Siispä työn touhuun!

Projektin alkuinnostus kannattaa aina hyödyntää, koska se on ehkä kaikkein tehokkainta aikaa työn valmistumisen kannalta. Alussa tuntuikin, että mandalat valmistuivat lähes kuin itsestään!

Värien sommittelu on ihanaa puuhaa ja on kiva vaihtaa väriä lähes joka kerroksella. Toki tämä kostautuu valtavana määränä pääteltyjä lankoja, enkä tiedä olisinko mitenkään vielä saanut ponchoani valmiiksi, ellen olisi saanut päättelyjeesiä äidiltäni.

Puolet ponchotilkuista valmistui suhteellisen vikkelästi, mutta sitten projekti tyssäsi, kun sormeni kipeytyivät. Oli pakko pitää pidempi virkkausbreikki ja tuolloin innostuskin hieman lässähti.

Kun sormikipuiluni alkoi hellittää, en jatkanut heti mandaloitani, vaan starttasin afrikankukkapeiton ja virkkasin vielä olkkariini elämäni ensimmäisen maton. Ponchoprojekti saisi vielä odottaa hetkeään.

Ponchon hetki kuitenkin lopulta koitti pitkähkön tauon jälkeen. Sen verran tauko oli tehnyt tehtäviään, että mandalan aloitus oli vakoiltava ohjeesta. Oli hyvä tunne ottaa tämä keskeneräinen työ hoteisiinsa ja ryhtyä määrätietoisesti sitä viimeistelemään.

Kun kaikki kuusitoista mandalapalaa olivat valmiit, oli yhteenompelun aika. ”Ihan oikeastiko minä olen työni kanssa nyt tässä vaiheessa,” ajattelin sekä innoissani että helpottuneena. Vielä olisi puuhaa, mutta loppusuora häämötti jo.

Eilen illalla pääsin sitten sovittamaan ponchoa. Se oli ihana! Rakastan värejä, joten tämä vaate tulee varmasti runsaaseen käyttöön!

Jätin kaula-aukon langat päättelemättä, koska en ollut siihen ihan täysin tyytyväinen. Ensin kuitenkin nukkuisin yön yli ja päättäisin sitten mitä kaula-aukon kanssa teen.

Tämän aamun aloitin tylsillä purkupuuhilla, mutta koska uskoin pystyväni parempaankin versioon kaula-aukosta, niin ei siinä muu auttanut kuin purkaa ja näpertää uusi.

Jokunen tovi vierähti kaula-aukon virkkauksessa, mutta nyt on tekijäkin siihen tyytyväinen.

Ja ahh, miten kaunis vaatekappale ponchosta tulikaan! Vaikka siinä on käytetty paljon eri värejä, ei lopputulos silti ole levoton. Musta pitää siitä huolen ja antaa muutenkin ihanaa kontrastia. Ihan lempparivaate!

On kyllä upea tunne saada joku suuritöinen projekti valmiiksi! Vaikka olenkin mitä tyytyväisin ponchooni, en siltikään starttaisi vastaavaa työtä ainakaan ihan samaan syssyyn. Kova homma siinä oli, mutta kyllä kannatti joka koukkaus!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: