Jämälankarakkautta & Pätkis-pipoja

Olen virkannut viikossa kolmetoista pipoa! Määrä tuskin olisi tätä luokkaa, ellen olisi rakastunut Pätkis-pipojen virkkaukseen ja siihen, kuinka ihanalla tavalla luovuuttaan voikin käyttää jämälankojen äärellä.

On ihanaa kaivella jämälankakasaa ja kokeilla erilaisten väriyhdistelmien toimivuutta. Punaisen ja pinkinkin sävyt toimivat varsin hyvin yhdessä, kun ne virkkaa Pätkiksen muotoon.

Reddie-Pätkis sisältää karmiininpunaista, kirkasta punaista, tiilenpunaista, pinkin eri sävyjä ja mustaa. Herkullinen lopputulos, vai mitä?

Sekin oli mielenkiintoista, kun otin pipoa varten jämälankakasasta erilleen sellaisia värejä, jotka eivät ehkä ole inhokkejani, mutta joita kuitenkin vierastan: tummansinistä, lilaa, minttua, siniharmaata. Tähän kombinaatioon lisäsin kahdenlaista petrolin sävyä ja ryhdyin virkkaamaan. Kiva tulisi tästäkin!

Jämälankoja minulla on tällä hetkellä aika paljon, joten intouduin parina päivänä kokeilemaan, miten pätkisvirkkausta voisi hyödyntää vaikkapa värikkääksi neuleeksi. Laitoin virkkaamani tilkkupalat kuitenkin syrjään, koska en ollut ihan varma niiden toimivuudesta. Tilkkujen virkkaus itsessään kyllä oli hurjan terapeuttinen kokemus!

Kokeilin myös ruskean, keltaisen ja pinkin yhdistelmää Pätkis-pipossa.

Punaisen ja oranssinkin eri sävyt toimivat hyvin yhdessä, kun joukkoon sekoittaa mustaa. Fireball-pätkis on yksi omista piposuosikeistani.

Maretarium-Pätkis syntyi eilen, ja vaikka siinä tosiaan käytin vierastamianikin värisävyjä, tuli lopputuloksesta varsin kiva. Voipa olla, että tämän pipon pidänkin itselläni, vaikka alunperin ajatuksenani oli lahjoittaa/myydä se eteenpäin.

Tosiaankin, kolmetoista pipoa viikossa ja neljästoista aloitettu. Innostumista uuden oppimisesta ja rakastumista jämälankoihin ollut vahvasti ilmassa.

Afrikankukkapeittoprojektini odottelee kärsivällisesti omaa virkkausvuoroaan ja uutta mattoprojektiakin tekisi mieli jo aloitella. Jonkinlainen sisustuskärpänen minussa sykkii ja tahdon pikkuhiljaa värittää kotini uuteen kuosiin. Olisihan se aika hienoa, kun kodin kaikki matot olisi virkattuja ja itse tehtyjä!

Viimeksi kulunut viikko on kuitenkin ollut pipoviikko, ja jos matkani sellaisena vielä tovin tahtoo jatkua, niin en pistä vastaankaan. Toki voi olla, että näitä Pätkis-pipojani päättelen langoistaan vielä ensi kesänäkin, mutta mitäpä tai ketäpä se haittaa, koska aikatauluja ei näillä projekteilla ole!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: