Värikäs tilkkukassi

Tilkkuverho oli elämäni ensimmäinen tilkkutyö ompelemalla, joka haasteistaan huolimatta oli tosi kiva projekti. Siitä inspiroituneena sitten selailin nettikauppojen kangasvalikoimia ja törmäsin iki-ihanaan tassukankaaseen. Voi miten ihanan alustan siitä saisikin koiralle ja uusi punainen sohva säästyisi divaaniosan kovalta kulutukselta! Mutta mitä muuta kivaa tassukankaasta voisikaan kehitellä, jos sen kaveriksi hankkisi useamman eri värisen kankaan? Josko yrittäisi loihtia tilkkukassin!

Tapani mukaan en juurikaan ohjeisiin tukeudu, vaan annan luovuuteni ja inspiraationi ohjata työn kulkua. Tilkkutyövälineistöstäni ei löydy hienoja tilkkuleikkureita ja erityisiä viivaimia, mutta pientä apua puuhaan voi saada kartonkipaloistakin. Ja jonkin verran leikkelen käsivaralta suuntaa antavastikin, koska en vaadi työltäni luotisuoria reunoja.

Tilkkupinnan näpertäminen on kyllä huippuihanaa puuhaa! Varsinkin jos kankaat ovat mieluisat. Ja vaikka tavoitteenani olikin toteuttaa tilkkukassi, niin mitään ei haittaisi vaikka päätyisin ompelemaan valmiista tilkkupinnasta jotain aivan muuta. Luomisen vapaus on hieno juttu!

Uudet ihanat kankaat ja tilkkutyö vievät helposti mukanaan ihan omanlaiseen mielentilaan ja -maailmaan, joten Jiikin ymmärtäväisesti antoi tälle neidolle parina päivänä normaalia enemmän luomisrauhaa. Iltakylässä piipahtaessaan toi mukanaan pari kylmää olutta, jotta tilkkuprojektinautintoni hipoisi täydellisyyttä. On todettava, että Jii on oppinut paljon ompeluseurailuistamme ja osaa kyllä toimia hienosti tilanteiden mukaan.

Tilkkupintoja synnyttäessäni tiesin kyllä, että edessäni olisi vielä tikkauspuuhat. Sen verran olin netistä bongaillut toisten ihmisten tilkkutuotoksia, että ymmärsin tikkausten antavan kivasti näköä työhön ja vanu puolestaan antaisi ryhtiä kassille. Tikkauskokemukseni ollessa puhdas nolla, oli kieltämättä hyvinkin haasteellista pohtia omiin tilkkupintoihini sopivaa tikkaustyyliä.

Kokeilin tikkausta parille pienelle tilkulle. Eihän niistä mitään hyvän näköisiä tullut, mutta päätin valita tikkaukseen vaalean langan. Ihastelin netistä upeita erilaisia tikkauksia, joihin omat taitoni eivät millään riittäisi. Näinköhän luovuus korvaisi puuttuvat taidot?

Ei. Luovuus ei korvannut puuttuvia taitoja ainakaan ensimmäisessä tikkausyrityksessäni. Onneksi huomasin jo suht alkuvaiheessa, ettei suora tikkaus sovellu tilkkupintoihini lainkaan, koska tikkauksen purkaminen on todella hidasta puuhaa. Toisaalta purkuhommat ehkä olivatkin paikallaan, koska siinä joutui kunnolla pysähtymään ja pysähtyessä oli hyvä hieroa aivonystyröitä. Jos suora tikkaus ei tule kysymykseen, on kokeiltava kaaria!

Oli myöhäinen ilta, kun sain ensimmäiset tikkaukseni purettua, mutta päätin vielä ennen nukkumaan käymistä kokeilla jokusen kaaren tikkauksen ja katsoa mitä saisin syntymään. Surautin lopulta riskipelillä toisen tilkkupinnan kauttaaltaan improvisoiden. Kävisin siis nukkumaan joko tyytyväisenä työni tulokseen tai sitten koko luotu tilkkupinta olisi pilalla. Riski kannatti, koska lopputulos oli ihan kelpo, eikä pääteltäviä lankojakaan jäänyt kuin muutama.

Toisen tilkkupinnan tikkaus seuraavana päivänä sujui jo kevyemmin ja luottavaisemmin mielin.

Siinä niitä kassipaloja sitten oli valmiina. Kaksi tikattua tilkkupintaa, kaksiväriseksi ommeltu vuorikangas, sisätaskupussi ja kantonauhat. Kyllähän niistä jotenkin osaisi kassin loihtia, mutta koska olin päättänyt haluta tähän kassiini myös vetoketjun, olisi loihtimistehtävä ollut mahdotonta ilman äitini ohjeistusta. Siispä kutsuin hänet paikan päälle valvomaan puuhiani.

Kassista tuli ihana! Olen todella tyytyväinen tähän ensimmäiseen tilkkukassiluomukseeni ja tahdon ehdottomasti tehdä näitä lisääkin. Jiikin tykästyi kassiin, joten pääsen piakkoin näpertämään hänelle omaa punamustaa versiota.

Vaikka vuori on vuori ja piilossa, niin itse ainakin tykkään siitä jos kassin sisäpuolikin näyttää kivalta. Pieni tassukangaskaitalekin sisätaskussa on piristävä. Mutta osaisinko vieläkään ommella vetoketjua ihan itsekseni, sitä en pysty vannomaan. Vetoketjujen ompelu on ihan oma taiteenlajinsa, jota pitäisi harjoitella enemmänkin, jotta voisi oppia kokemuksesta. Seuraavan kassini saatan tehdä helpompana versiona ilman vetoketjua.

Tämä tilkkukassini sopii kyllä hyvin kantajalleen, koska rakastan värejä. Väreistä ei tässä työssä ole pulaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: