Tilkkupussukoita & Borotekniikkaa

Olin jo aiemmin törmännyt netissä kivoihin borotekniikalla tehtyihin pussukoihin ja kasseihin, mutta ennen boromaailmaan sukeltamista tahdoin kuitenkin harjoitella vielä jokusen vetoketjullisen pikkupussukan. Vasta yhden ompelemisesta minulla oli kokemusta.

Kotona minulla oli valmiina keltavihreää tee-se-itse-kangasta, josta riitti aihiota kolmea pussukkaa varten. Jouduin taas turvautumaan Mummon Wintin youtubeohjaukseen, ennen kuin saatoin ruveta jo itsekin hieman sisäistämään ja ymmärtämään mitä pitää tehdä. Siitä en kuitenkaan vielä saanut mitään ahaa-elämystä millä tavoin vuoripussukka pitää ommella että se tulee pussukan sisälle oikeinpäin. Onneksi käyttämäni vuorikangas toimi molemmin puolin.

Punamustasta tee-se-itse-kankaastani sain loihdittua neljä pussukkaa. Näiden ompelu sujui jo ilman video-ohjaustakin.

Hiljattain tädiltäni saamien tilkkupalojen joukossa oli pari pienehköä palaa hauskan näköistä eläinkuosikangasta. Siitäkin tuli kivoja pussukoita.

Pussukkaprojektieni jälkeen oli borotekniikan vuoro. Keräsin kokoon erilaisia jämäpaloja, joita sitten ryhdyin sommittelemaan aluskankaalle. Mitä tästä boroaihiosta tekisin, sitä en vielä tiennyt.

Ohjeen boromaailmaan tsekkasin tästä Kotilieden linkistä.

Kun olin ommellut aihioni, ryhdyin tikkauspuuhiin. Borotekniikassa käytettävää helmilankaa ei löytynyt kotoa valmiina, joten valitsin tikkaukseen puuvillaisen virkkauslangan. Niitä löytyi useassa eri värissä.

Onneksi hokasin jossain kohdin tikkauspuuhiani, että kangashan on leikattava ennen tikkausta, jos en meinaa hyödyntää tilkkupintaa sellaisenaan. Olin jo hahmotellut mielessäni, että tästäkin aihiosta voisi tehdä pari vetoketjupussukkaa, joten leikkasin kankaan sitten kahteen osaan pussukoita varten ennen kuin jatkoin tikkausta pidemmälle.

Hauskan näköiset ja värikkäät boropussukat tästä tilkkupinnasta sitten syntyi. Molemmat pussukat ovat kooltaan noin 20 x 23 cm ja niistä tulee kivat väriläiskät vessaani meikkipussien muodossa.

Tykästyin borotekniikkaan ja tiesin jo pussukoita luodessani, ettei boroiluni todellakaan tulisi jäämään siihen. Kaivoinkin esiin kaikki siniset tilkkuni ja kankaani ja ryhdyin sommittelemaan niistä aihiota borokassia varten.

Kassi tulee kovemmalle käytölle kuin meikkipussi, joten siinä en jättäisi tilkkujen reunoja huolittelemattomiksi, vaan yrittäisin kääntää sisään kaikki näkyviin jäävät tilkkujen osat.

Käsintikkaus on yllättävän mukavaa puuhaa. Minä, joka muutoin inhoan neulalla ompelua, löysin itseni jonkinasteisesta nirvanatilasta tätä sinistäkin pintaa tikatessani. Tämä on juuri sellaista puuhaa, mitä olisi ihana tehdä vaikkapa mökkiterassilla. Kuunnella samalla luonnon ääniä ja vaipua omaan rentouttavan meditatiiviseen tikkaustilaansa.

Tein eilen illalla vielä toisen borotilkkupinnan kassia varten, joten tikkauspuuhien parissa kulunee tämäkin päivä. Boroilu on hauskaa! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: