Huovutustaidetta ja ponchon puolikas

Kun joulukuun alussa sain valmiiksi ison mandalatyöni, sormeni kipeytyivät ja sanoivat virkkaussopimuksen toviksi irti. Eivät sormeni vieläkään ole kivuttomat, mutta puuhastelu onnistuu jälleen, ja hyvä niin! Ei ihmistä ole luotu olemaan ilman mielekästä tekemistä. Virkkausbreikki oli itse asiassa aika masentavaa aikaa. Toki sitä käsitöitäkin tehdessä ehtii ajatella yhtä sun toista, mutta luova puuha ja värienJatka lukemista ”Huovutustaidetta ja ponchon puolikas”

Suljetun osaston luomukset

Sen ei pitänyt tapahtua, mutta tapahtui sittenkin. Toisaalta en ihmettele, että mieleni nyrjähti pois raiteiltaan, koska niin kauan se oli kantanut raskasta erillisyyden ja yhteydettömyyden kuormaa. Kyllähän sitä voi tietyn matkaa juosta karkuun vaikkapa virkkaamalla, mutta ennen pitkää oman mielenmaailman yksinäisyys vie voiton ja murtuminen tapahtuu. Tällä kertaa murtuminen ei ollut samanlainen kuin ennen, vaikkaJatka lukemista ”Suljetun osaston luomukset”

Syntinen viikko

Vielä viime viikonloppuna, minä tunsin itseni kuin pyhimykseksi. Olin onnistunut laittamaan kaikki muut projektini syrjään ja keskityin ainoastaan Terapiapeittoon, joka oli jo pitkään tuntunut kaikkein vaikeimmalle projektilleni, sen unettavan vaikutuksen takia. Tällä projektilla kuitenkin on aikataulu, koska peitto on matkalla ystävän joululahjatarpeisiin, joten olin hurjan ylpeä itsestäni, kun vihdoinkin otin peiton kunnolla työn alle. JaJatka lukemista ”Syntinen viikko”

Olisipa neljä kättä ja subia joka päivä

Luovuus on ihana asia, mutta yksi käsipari ei meinaa aina pysyä luovuuden mukana. Olisi niin paljon kaikkea ihanaa puuhailtavaa ja joutuu välillä ihan priorisoimaan näpertämisiään, että saa kanavoitua luovuusenergiaansa juuri sellaisiin osoitteisiin, mitkä sillä hetkellä eniten vetävät puoleensa. Sekin on jännä, että vaikkei minulla ole minkäänlaista aikataulua luovissa puuhissani, niin silti elämäni tuntuu muuttuneen kiireiseksi.Jatka lukemista ”Olisipa neljä kättä ja subia joka päivä”

Ruska Abstraktica

Olin jo ottanut starttini huovutusmaailmaan, mutta yhä minussa asui värejä ja muotoja, jotka odottivat syntymistään vapauteen huovutustaiteen myötä. Ajatuksenani oli, että tahtoisin jollain tavoin loihtia villasta oman ruskanäkemykseni. Vaikka leikkasinkin paperista jotain hahmotelmaa syksyn lehdiksi, tiesin jo etukäteen, etten sapluunoitani kuitenkaan käyttäisi, vaan luottaisin luovuuteeni ja antaisin sen johdatella työtäni alusta loppuun saakka. Enkä minäJatka lukemista ”Ruska Abstraktica”