Virkattu matto

Kun hiljattain tein tilauksen uudesta punaisesta sohvasta, mielessäni alkoi muhia ajatus siihen sopivan maton virkkaamisesta. Ei kulunut kauaakaan, kun löysin itseni metsästämästä sopivia matonkuteita. Tästä tulisi kiva projekti, jos sormeni vain kestävät, ajattelin. Kuteet saapuivat postissa maanantaina ja ensireaktioni oli, että projekti on tuhoontuomittu! Kude oli kuin kengännauhaa, mitä pitäisi virkata paksulla ysin koukulla! HerranenJatka lukemista ”Virkattu matto”

Huovutustaidetta ja ponchon puolikas

Kun joulukuun alussa sain valmiiksi ison mandalatyöni, sormeni kipeytyivät ja sanoivat virkkaussopimuksen toviksi irti. Eivät sormeni vieläkään ole kivuttomat, mutta puuhastelu onnistuu jälleen, ja hyvä niin! Ei ihmistä ole luotu olemaan ilman mielekästä tekemistä. Virkkausbreikki oli itse asiassa aika masentavaa aikaa. Toki sitä käsitöitäkin tehdessä ehtii ajatella yhtä sun toista, mutta luova puuha ja värienJatka lukemista ”Huovutustaidetta ja ponchon puolikas”

Väriterapiaa

Vietin viime viikon lähestulkoon tyystin mandalamaailmassa. Se on maailma, johon on todella helppo hurahtaa. Jopa minun, joka tähän asti olin vierastanut orjallista ohjeiden noudattamista. Nyt kaikkein tärkeimmässä roolissa olivat kuitenkin värit, ja väriterapiaa olen nyt jatkanutkin. Sitä en itsessäni käsitä, kuinka ohikiitäväksi hetkeksi intouduin harmonisista maanläheisistä väreistä, joista oli tarkoitus tulla kaunis torkkupeitto omaan käyttöön.Jatka lukemista ”Väriterapiaa”

Syysmietteitä & Tehdyt ja tekemättömät

Syksy on ihanaa aikaa. Se on aina ollut lempivuodenaikani. Tänä syksynä fyysinen uupumukseni on kuitenkin verottanut jonkin verran kuulaista ja kauniista ilmoista nauttimista. On kuitenkin niitä päiviä, jolloin uupumus on lievempää ja silloin yritänkin imeä itseeni runsain mitoin ruskaenergioita tulevan talven varalle. Pirteinä päivinä on kaikin puolin ihana nauttia elämästä. Elämästä, joka lopulta on aikaJatka lukemista ”Syysmietteitä & Tehdyt ja tekemättömät”

Syntinen viikko

Vielä viime viikonloppuna, minä tunsin itseni kuin pyhimykseksi. Olin onnistunut laittamaan kaikki muut projektini syrjään ja keskityin ainoastaan Terapiapeittoon, joka oli jo pitkään tuntunut kaikkein vaikeimmalle projektilleni, sen unettavan vaikutuksen takia. Tällä projektilla kuitenkin on aikataulu, koska peitto on matkalla ystävän joululahjatarpeisiin, joten olin hurjan ylpeä itsestäni, kun vihdoinkin otin peiton kunnolla työn alle. JaJatka lukemista ”Syntinen viikko”

Uupumus & Luomuskooste

Mikä onkaan sellainen uupumus, joka ei nakerra mieltä, mutta kehoa? Tämä fyysinen uupumukseni on ollut seuralaiseni jo pitkään, puolisen vuotta. Välillä kovempana, välillä lievempänä. Ei sitä välttämättä osaisi uskoa sen perusteella, miten paljon olen saanut kuitenkin aikaan tässä suhteellisen lyhyessäkin ajassa. Itsekään en sitä ollut kunnolla tajunnut, ennen kuin tein tubekanavalleni videokoosteen kaikesta luodustani viimeksiJatka lukemista ”Uupumus & Luomuskooste”

Virkattu kassi

Kun siskoni hiljattain kysyi, voiko käsityöpajaltani jo tehdä tilauksia, vastasin välittömästi: ”Tottakai!” Vastasin noin, vaikkei minulla ollut aavistustakaan mitä siskollani olisi mielessä. Ja mielessään hänellä oli isoäidinneliöistä virkattua kauppakassia, olkalaukkua ja tyynynpäällisiä. Mitään näistä en ollut koskaan aiemmin tehnyt, mutta hitto, kyllä minä jotain saisin aikaiseksi, jos kuitenkin isoäidinneliön osaan jo lähes unissakin! Siskoni lankatoiveissaJatka lukemista ”Virkattu kassi”

Olisipa neljä kättä ja subia joka päivä

Luovuus on ihana asia, mutta yksi käsipari ei meinaa aina pysyä luovuuden mukana. Olisi niin paljon kaikkea ihanaa puuhailtavaa ja joutuu välillä ihan priorisoimaan näpertämisiään, että saa kanavoitua luovuusenergiaansa juuri sellaisiin osoitteisiin, mitkä sillä hetkellä eniten vetävät puoleensa. Sekin on jännä, että vaikkei minulla ole minkäänlaista aikataulua luovissa puuhissani, niin silti elämäni tuntuu muuttuneen kiireiseksi.Jatka lukemista ”Olisipa neljä kättä ja subia joka päivä”

Tää beibi rokkaa, Cubika on ready

Ja alussa oli tilkku. Ja tilkku oli kaikki mitä oli. Mutta mitä siitä syntyisi? Yksin luoja saattoi tietää. Tosin minä en usko luojaan enkä mihinkään korkeampaan voimaan, mutta sisäiseen luovuuteeni saatoin luottaa ja uskoa, että kyllä tästä vielä tilkkuneule syntyisi. Tai jos ei tilkkuneuletta, niin joka tapauksessa jotain. Ensimmäinen tilkku sai kaverikseen toisen tilkun. SenJatka lukemista ”Tää beibi rokkaa, Cubika on ready”

Mumssia joka asuun

Kyllähän minä sen arvasin, että näin tässä tulee käymään. Kun hiljattain virkkasin elämäni ensimmäisen pipon, Mumssin, oli sanomattakin selvää, että niitä pitää tehdä enemmänkin. Joka asuun sopiva versio! Mumssin virkkaaminen on terapeuttista, kuten aina silloin kun on kyse isoäidinneliöistä. Tästä helpompaa pipomallia tuskin löytyykään, joten se sopi hyvin tällaiselle suht aloittelijallekin. Mumsseja on todella ihanaJatka lukemista ”Mumssia joka asuun”