Syysmietteitä & Tehdyt ja tekemättömät

Syksy on ihanaa aikaa. Se on aina ollut lempivuodenaikani. Tänä syksynä fyysinen uupumukseni on kuitenkin verottanut jonkin verran kuulaista ja kauniista ilmoista nauttimista. On kuitenkin niitä päiviä, jolloin uupumus on lievempää ja silloin yritänkin imeä itseeni runsain mitoin ruskaenergioita tulevan talven varalle. Pirteinä päivinä on kaikin puolin ihana nauttia elämästä. Elämästä, joka lopulta on aikaJatka lukemista ”Syysmietteitä & Tehdyt ja tekemättömät”

Irkun tilkut tubessa

Ei minulla blogiani aloittaessani ollut mitään suunnitelmaa mihinkään suuntaan, mutta samalla kun olen nypertänyt käsitöitäni, minussa on muhinut ajatus tubettamisen aloittamisesta blogin rinnalla. Blogista en ikimaailmassa luopuisi, sillä rakastan kirjoittamista, mutta kaikki minussa asuvat tarinat eivät välttämättä mahdu käsityöaiheiseen blogiin. Siksi tein päätöksen omasta tubekanavasta. Kun on kulkenut sellaisen matkan, mitä itse olen astellut, niinJatka lukemista ”Irkun tilkut tubessa”

Olisipa neljä kättä ja subia joka päivä

Luovuus on ihana asia, mutta yksi käsipari ei meinaa aina pysyä luovuuden mukana. Olisi niin paljon kaikkea ihanaa puuhailtavaa ja joutuu välillä ihan priorisoimaan näpertämisiään, että saa kanavoitua luovuusenergiaansa juuri sellaisiin osoitteisiin, mitkä sillä hetkellä eniten vetävät puoleensa. Sekin on jännä, että vaikkei minulla ole minkäänlaista aikataulua luovissa puuhissani, niin silti elämäni tuntuu muuttuneen kiireiseksi.Jatka lukemista ”Olisipa neljä kättä ja subia joka päivä”

Astioiden tuunausta

Vasta viikko on kulunut Älä osta mitään -syyskuustani, mutta jo minä sorruin. En yksinkertaisesti voinut vastustaa kiusausta, kun sain kipinän astioiden tuunaamiseen Paperitaivas-blogista. Sen verran kuitenkin itseäni hillitsin, etten sentään koko värikirjoa maalitusseista ostanut. Keltainen, oranssi, musta, valkoinen ja muutama vihreä. Niillä minä pärjäisin ainakin ensihätään. Olen jo pitkään haaveillut värikkäistä astioista. Lähinnä väreistä mustallaJatka lukemista ”Astioiden tuunausta”

Tää beibi rokkaa, Cubika on ready

Ja alussa oli tilkku. Ja tilkku oli kaikki mitä oli. Mutta mitä siitä syntyisi? Yksin luoja saattoi tietää. Tosin minä en usko luojaan enkä mihinkään korkeampaan voimaan, mutta sisäiseen luovuuteeni saatoin luottaa ja uskoa, että kyllä tästä vielä tilkkuneule syntyisi. Tai jos ei tilkkuneuletta, niin joka tapauksessa jotain. Ensimmäinen tilkku sai kaverikseen toisen tilkun. SenJatka lukemista ”Tää beibi rokkaa, Cubika on ready”

Ruska Abstraktica

Olin jo ottanut starttini huovutusmaailmaan, mutta yhä minussa asui värejä ja muotoja, jotka odottivat syntymistään vapauteen huovutustaiteen myötä. Ajatuksenani oli, että tahtoisin jollain tavoin loihtia villasta oman ruskanäkemykseni. Vaikka leikkasinkin paperista jotain hahmotelmaa syksyn lehdiksi, tiesin jo etukäteen, etten sapluunoitani kuitenkaan käyttäisi, vaan luottaisin luovuuteeni ja antaisin sen johdatella työtäni alusta loppuun saakka. Enkä minäJatka lukemista ”Ruska Abstraktica”

Hurahdusvaara

Ahhh!! Tänään koitti Irkun tilkkujen joulu!! Tai no, omasta selkänahastani nämä lahjani rahallisesti revitään, mutta pakkohan se oli hankkia varastoon yhtä sun toista väriä. Ja lankojen lisäksi vielä villojakin neulahuovutusta varten. Ihan pakko silloin, kun luovia visioita riittää, koska niitä on päästävä toteuttamaan. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin luovuus, jonka joudut tukahduttamaan! Onneksi lanka-aleJatka lukemista ”Hurahdusvaara”

Virkkaava sivupersoona

Virkkauspsykologiaa/Psykovirkkaus -tekstissäni kerroin siitä, kuinka traumatisoivia psykiatrisen sairaanhoidon äärihoitotoimenpiteet voivat olla. Eristämiset, lepositeet jne. Eräskin syvästi traumatisoiva kokemus sairaalassa synnytti minussa taannoin yli vuoden kestäneen depersonalisaatiotilan. Tuo aika oli samalla kuin siemen, joka myöhemmin vastaavissa tilanteissa kypsyi täyteen mittaansa ja sai aikaan sivupersoonani, mieleni luovimman selviytymiskeinon esiintulon. Tai psykoosi on ehkä se kaikkein luovin, muttaJatka lukemista ”Virkkaava sivupersoona”

Pinkish Kinky (Osa 2), valmista tuli

Kun olin saanut Pinkish Kinkyn etu- ja takakappaleen valmiiksi, en tuskaillut kaula-aukon virkkausta lainkaan. Olinhan jo treenaillut sitä hieman vihreäsävyisen tilkkutunikani parissa. Improvisoinnilla pärjäsin jälleen vallan mainiosti ja lopputuloksesta tuli kiva ja kelvollinen. Mallaillessani tätä keskeneräistä vaatekappaletta ylleni, totesin että siitä on tulossa hieman liian kapea. Päädyin virkkaamaan rivit pylväitä molempiin pitkiin sivuihin siinä toivossa,Jatka lukemista ”Pinkish Kinky (Osa 2), valmista tuli”

Virkkauspsykologiaa/Psykovirkkaus

Kun on kulkenut sellaisen matkan, mitä minä olen osakseni saanut, ei ole ihme, että oman elämän realismikortit alkavat jossain kohdin näyttää hyvinkin synkiltä. Silti mahdottomassakin piilee aina mahdollisuus, joten luovuttaa ei kannata, sanoo sitten vaikka minkäkin musteläiskätestin tulos mitä tahansa. Kokemukset, silloin kun ne tuppaavat olemaan huonoja, ruokkivat eksistentiaalista kriisiäkin. Mikä onkaan elämän, saati minunJatka lukemista ”Virkkauspsykologiaa/Psykovirkkaus”