Mökkeilyä & Mumssikakku

”Luonnontaikaa, sitä minä tarvitsen”, olin ajatellut jo tovin kaupunkioloissa, kun olin taistellut Cubikan puuttuvan hihan aloittamisen kanssa. Aloittaminen on ollut muutenkin takkuista ja olen keksinyt jos jonkinlaista muuta puuhaa, mutta jo pari starttia on ehtinyt mennä pilallekin. Kyllähän se virkkauskäsiala tottakai vaihtelee, mutta näiden starttieni käsiala on ollut niin hurjan löysää, että purkuhommiksihan se sittenJatka lukemista ”Mökkeilyä & Mumssikakku”

Virkkausta & Musaterapiaa

Mökillä on ihanaa, kun saa olla ulkona koko päivän, aamusta iltaan. Virittää käsityöpajojaan milloin terassille ja milloin rantsuun laiturille. On upeaa imeä itseensä luonnon energioita, aurinkoa ja valoa. Tosiasia kuitenkin on se, että syksy on saapunut ja illat tuppaavat olemaan jo hämäriä. Minua se ei haittaa, koska aina olen rakastanut ensimmäisiä pimeitä iltoja kesän jälkeenJatka lukemista ”Virkkausta & Musaterapiaa”

Mahdottomat mökkieväät

Siis oikeesti! Kuka pakkaa viikonloppureissulle mukaan yli 30 kerää lankaa! En minä pakatessani juuri muuta ajatellut, kuin että kaikki kolme keskeneräistä työtä pitää saada matkaan mukaan, koska vaihtelu virkistää. Langat olivat valmiina korissa, laatikossa ja kassissa, joten roudasin ne sen kummemmin ajattelematta autoon. Mökillä tajusin lankojeni määrän ja kieltämättä hitusen huvitti. Toki saattaahan tästä venyäJatka lukemista ”Mahdottomat mökkieväät”

Ompeluseuran mökkitreffit

Käsityöpajani mökkiterassilla oli valmis urakkaan, mutta olinko minä? Lankojenpäättelyprojekti oli sellainen tilanne, joka miltei vaatisi ompeluseuran kokoontumista ja paria kylmää olutta. Aloitin työni, mutta päätin kopaista viestillä Jiin kuulumisia ja vinkkasin ompeluseuran tarpeesta. Oli todettava, että Jii on ottanut ompeluseuran vakavasti, koska ilmestyi reilun puolen tunnin päästä mökille survival-paketti mukanaan. Tosi miehet kyllä ymmärtävät, kuinkaJatka lukemista ”Ompeluseuran mökkitreffit”

Luonnonlääke

Lähdin mökille viikonlopun viettoon ja pakkasin kasan lankoja mukaani. Neuloosini oli ollut sitä luokkaa, etteivät langat missään tapauksessa saisi loppua kesken! Hetimiten tavarat purettuani, kaivoin virkkuuni esille. Istuin vuoroin rantsussa laiturilla ja vuoroin mökkiterassilla. Ihanaa! Neuloosin uhrin taivas! Saa vain olla möllöttää ja virkata! Luonnonhelmassa minusta alkoi tuntua kuin ajatuksenikin olisivat kirkastuneet siinä samalla aivanJatka lukemista ”Luonnonlääke”