Suljetun osaston luomukset

Sen ei pitänyt tapahtua, mutta tapahtui sittenkin. Toisaalta en ihmettele, että mieleni nyrjähti pois raiteiltaan, koska niin kauan se oli kantanut raskasta erillisyyden ja yhteydettömyyden kuormaa. Kyllähän sitä voi tietyn matkaa juosta karkuun vaikkapa virkkaamalla, mutta ennen pitkää oman mielenmaailman yksinäisyys vie voiton ja murtuminen tapahtuu. Tällä kertaa murtuminen ei ollut samanlainen kuin ennen, vaikkaJatka lukemista ”Suljetun osaston luomukset”

Aika ennen neuloosia

Aika ennen neuloosia oli aikaa. Ei sitä voi sanoa hyväksi, vaikka hymyillä saatoinkin. Aikani oli muuttunut hyvinkin neutraaliksi, jollain tavoin ehkä välinpitämättömäksikin. Viimeksi kuluneet vuoteni olivat olleet kovin raskaita ja ne olivat vaatineet myös veronsa. Koko kevään ja alkukesän 2020 olin todella uupunut. Ensin kokonaisvaltaisesti, sitten lähinnä vain fyysisesti, mutta sillä saralla uupumukseni oli varsinJatka lukemista ”Aika ennen neuloosia”