Virkkauspsykologiaa/Psykovirkkaus

Kun on kulkenut sellaisen matkan, mitä minä olen osakseni saanut, ei ole ihme, että oman elämän realismikortit alkavat jossain kohdin näyttää hyvinkin synkiltä. Silti mahdottomassakin piilee aina mahdollisuus, joten luovuttaa ei kannata, sanoo sitten vaikka minkäkin musteläiskätestin tulos mitä tahansa. Kokemukset, silloin kun ne tuppaavat olemaan huonoja, ruokkivat eksistentiaalista kriisiäkin. Mikä onkaan elämän, saati minunJatka lukemista ”Virkkauspsykologiaa/Psykovirkkaus”

Neuloosi muistuttaa rakastumista

Se iskee yllättäen, salakavalastikin. Neuloosi. Rakastumisen euforia. Startaten matkan, josta välttämättä ei ole enää paluuta entiseen. Yhtäkkiä ajatuksiin ei juuri muuta mahdu kuin langat, värit ja visiot. Aivan kuin olisit juuri hypännyt uuteen parisuhteeseen ja hurahtanut umpisokeana uudenlaiseen maailmaan, jossa moni arkinen asia saattaa unohtua, kuten esimerkiksi syöminen ja siivoaminen. Tässä tapauksessa et rustaa pilvinJatka lukemista ”Neuloosi muistuttaa rakastumista”

Luonnonlääke

Lähdin mökille viikonlopun viettoon ja pakkasin kasan lankoja mukaani. Neuloosini oli ollut sitä luokkaa, etteivät langat missään tapauksessa saisi loppua kesken! Hetimiten tavarat purettuani, kaivoin virkkuuni esille. Istuin vuoroin rantsussa laiturilla ja vuoroin mökkiterassilla. Ihanaa! Neuloosin uhrin taivas! Saa vain olla möllöttää ja virkata! Luonnonhelmassa minusta alkoi tuntua kuin ajatuksenikin olisivat kirkastuneet siinä samalla aivanJatka lukemista ”Luonnonlääke”

Pinkish Kinky

Kun olin saanut tilkkuneuleeni etukappaleen tilkut valmiiksi, katsoin ihmetellen työni tulosta: ”Minäkö tuon olen tehnyt?” Kyllä siinä riitti ihmetystä, kun tekele kuitenkin tosiaan toteutettu vain yksi tilkkunen kerrallaan suunnitellen. Enemmän tämä neule muistutti taidetta kuin käsityötä. Vai voiko niitä edes toisistaan erottaa? Eikö käsityökin ole aina samalla myös taidetta? Tämäkin puuha on tuntunut käytännössä melkeinpäJatka lukemista ”Pinkish Kinky”

Tilkkueuforia

Kun puhelimeeni kilahti tekstiviesti lankapaketin saapumisesta, fyysinen uupumukseni oli sen verran kova, etten mistään vähäpätöisemmästä syystä olisi millään jaksanut suoriutua fillarointimatkasta. Puuskuttaen saavuin kotiin ja avasin pakettini. Voi mikä taivas silmieni eteen avautuikaan! Häilyvä visio tilkkuneuleesta sai yhä olla häilyvä, koska upeat värit paikkasivat kaiken sen, mitä mielessäni en osannut etukäteen suunnitella. Ja mitä tein?Jatka lukemista ”Tilkkueuforia”

Tilkkutunika/Ihan vihreenä

Samana iltana, kun olin saanut langat tilkkutunikaani varten, syntyi myös ompeluseura. Jiin kanssa aina silloin tällöin maistellaan hieman olutta ja seukataan, mutta tällä kertaa joukossamme oli visusti mukana myös virkkausvälineeni. Se ei illanviettoa haitannut. Pikemminkin aikani kului kuin siivillä, ja isoäidin neliöitä syntyi hyvän kokoinen kasa kuin ohimennen. Olen sitä mieltä, että jokainen ompeluseura tartteeJatka lukemista ”Tilkkutunika/Ihan vihreenä”

Neuloosin synty

Kun olin saanut neulottua puseroni kirjavasta langasta, katsoin tuotostani kriittisin silmin ja totesin sen olevan ihan ookoo, mutta silti joku siinä mätti. Lanka, johon olin ensin niin kovin ihastunut, tuntui puserossa jotenkin lattealta. Olisiko siitä kuitenkin pitänyt virkata torkkupeitto, pohdin. Jäljellä oli vielä lankoja ja kokeilin ihan huvikseni, osaanko enää virkata muuta kuin isoäidin neliöitä.Jatka lukemista ”Neuloosin synty”

Aika ennen neuloosia

Aika ennen neuloosia oli aikaa. Ei sitä voi sanoa hyväksi, vaikka hymyillä saatoinkin. Aikani oli muuttunut hyvinkin neutraaliksi, jollain tavoin ehkä välinpitämättömäksikin. Viimeksi kuluneet vuoteni olivat olleet kovin raskaita ja ne olivat vaatineet myös veronsa. Koko kevään ja alkukesän 2020 olin todella uupunut. Ensin kokonaisvaltaisesti, sitten lähinnä vain fyysisesti, mutta sillä saralla uupumukseni oli varsinJatka lukemista ”Aika ennen neuloosia”