Suljetun osaston luomukset

Sen ei pitänyt tapahtua, mutta tapahtui sittenkin. Toisaalta en ihmettele, että mieleni nyrjähti pois raiteiltaan, koska niin kauan se oli kantanut raskasta erillisyyden ja yhteydettömyyden kuormaa. Kyllähän sitä voi tietyn matkaa juosta karkuun vaikkapa virkkaamalla, mutta ennen pitkää oman mielenmaailman yksinäisyys vie voiton ja murtuminen tapahtuu. Tällä kertaa murtuminen ei ollut samanlainen kuin ennen, vaikkaJatka lukemista ”Suljetun osaston luomukset”

Virkkaava sivupersoona

Virkkauspsykologiaa/Psykovirkkaus -tekstissäni kerroin siitä, kuinka traumatisoivia psykiatrisen sairaanhoidon äärihoitotoimenpiteet voivat olla. Eristämiset, lepositeet jne. Eräskin syvästi traumatisoiva kokemus sairaalassa synnytti minussa taannoin yli vuoden kestäneen depersonalisaatiotilan. Tuo aika oli samalla kuin siemen, joka myöhemmin vastaavissa tilanteissa kypsyi täyteen mittaansa ja sai aikaan sivupersoonani, mieleni luovimman selviytymiskeinon esiintulon. Tai psykoosi on ehkä se kaikkein luovin, muttaJatka lukemista ”Virkkaava sivupersoona”

Virkkauspsykologiaa/Psykovirkkaus

Kun on kulkenut sellaisen matkan, mitä minä olen osakseni saanut, ei ole ihme, että oman elämän realismikortit alkavat jossain kohdin näyttää hyvinkin synkiltä. Silti mahdottomassakin piilee aina mahdollisuus, joten luovuttaa ei kannata, sanoo sitten vaikka minkäkin musteläiskätestin tulos mitä tahansa. Kokemukset, silloin kun ne tuppaavat olemaan huonoja, ruokkivat eksistentiaalista kriisiäkin. Mikä onkaan elämän, saati minunJatka lukemista ”Virkkauspsykologiaa/Psykovirkkaus”