Hurahdusvaara

Ahhh!! Tänään koitti Irkun tilkkujen joulu!! Tai no, omasta selkänahastani nämä lahjani rahallisesti revitään, mutta pakkohan se oli hankkia varastoon yhtä sun toista väriä. Ja lankojen lisäksi vielä villojakin neulahuovutusta varten. Ihan pakko silloin, kun luovia visioita riittää, koska niitä on päästävä toteuttamaan. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin luovuus, jonka joudut tukahduttamaan! Onneksi lanka-aleJatka lukemista ”Hurahdusvaara”

Neuloosi muistuttaa rakastumista

Se iskee yllättäen, salakavalastikin. Neuloosi. Rakastumisen euforia. Startaten matkan, josta välttämättä ei ole enää paluuta entiseen. Yhtäkkiä ajatuksiin ei juuri muuta mahdu kuin langat, värit ja visiot. Aivan kuin olisit juuri hypännyt uuteen parisuhteeseen ja hurahtanut umpisokeana uudenlaiseen maailmaan, jossa moni arkinen asia saattaa unohtua, kuten esimerkiksi syöminen ja siivoaminen. Tässä tapauksessa et rustaa pilvinJatka lukemista ”Neuloosi muistuttaa rakastumista”

Katsoa saa, koskea ei

Uudet ihanat langat saapuivat tänään postissa. Voi mitä herkkuvärejä! Kuinka sitä syyhyttäisikin aloittaa jo uutta, mutta nyt on pakko malttaa pysyä pöksyissään, nukkua yö rauhassa ja saattaa keskeneräisiä töitä valmiiksi. Kun tein vihreäsävyisen tilkkutunikani, olin tyystin rakastunut metsänvihreään ja vaaleaan limeen. Pinkish Kinkyn starttaaminen puolestaan rakastutti minut hot-pinkkiin. Näiden uusien lankojen kohdalla vahva veikkaukseni on,Jatka lukemista ”Katsoa saa, koskea ei”

Tilkkueuforia

Kun puhelimeeni kilahti tekstiviesti lankapaketin saapumisesta, fyysinen uupumukseni oli sen verran kova, etten mistään vähäpätöisemmästä syystä olisi millään jaksanut suoriutua fillarointimatkasta. Puuskuttaen saavuin kotiin ja avasin pakettini. Voi mikä taivas silmieni eteen avautuikaan! Häilyvä visio tilkkuneuleesta sai yhä olla häilyvä, koska upeat värit paikkasivat kaiken sen, mitä mielessäni en osannut etukäteen suunnitella. Ja mitä tein?Jatka lukemista ”Tilkkueuforia”

Neuloosin synty

Kun olin saanut neulottua puseroni kirjavasta langasta, katsoin tuotostani kriittisin silmin ja totesin sen olevan ihan ookoo, mutta silti joku siinä mätti. Lanka, johon olin ensin niin kovin ihastunut, tuntui puserossa jotenkin lattealta. Olisiko siitä kuitenkin pitänyt virkata torkkupeitto, pohdin. Jäljellä oli vielä lankoja ja kokeilin ihan huvikseni, osaanko enää virkata muuta kuin isoäidin neliöitä.Jatka lukemista ”Neuloosin synty”

Aika ennen neuloosia

Aika ennen neuloosia oli aikaa. Ei sitä voi sanoa hyväksi, vaikka hymyillä saatoinkin. Aikani oli muuttunut hyvinkin neutraaliksi, jollain tavoin ehkä välinpitämättömäksikin. Viimeksi kuluneet vuoteni olivat olleet kovin raskaita ja ne olivat vaatineet myös veronsa. Koko kevään ja alkukesän 2020 olin todella uupunut. Ensin kokonaisvaltaisesti, sitten lähinnä vain fyysisesti, mutta sillä saralla uupumukseni oli varsinJatka lukemista ”Aika ennen neuloosia”