Mandalataulu & Ponchoprojekti

Mandalaponchoprojektin parissa on vierähtänyt jo lukuisia tunteja. Sitä on ollut todella ihana tehdä! Kyllä nämä värikkäät virkkaukset ovat ominta minua, vaikka sitä en olisi ehkä vielä jokunen vuosi sitten itsestäni uskonutkaan, sillä olinhan vannoutunut mustaan pukeutuja. Värit ovat tainneet nyt tulla elämääni jäädäkseen ja hyvä niin. Iso kiitos tästä kuulunee sivupersoonalleni. Sivupersoonakokemuksen jälkeen moni asiaJatka lukemista ”Mandalataulu & Ponchoprojekti”

Väriterapiaa

Vietin viime viikon lähestulkoon tyystin mandalamaailmassa. Se on maailma, johon on todella helppo hurahtaa. Jopa minun, joka tähän asti olin vierastanut orjallista ohjeiden noudattamista. Nyt kaikkein tärkeimmässä roolissa olivat kuitenkin värit, ja väriterapiaa olen nyt jatkanutkin. Sitä en itsessäni käsitä, kuinka ohikiitäväksi hetkeksi intouduin harmonisista maanläheisistä väreistä, joista oli tarkoitus tulla kaunis torkkupeitto omaan käyttöön.Jatka lukemista ”Väriterapiaa”

Mandalaviikko

Olen saanut nauttia kotielämästä viikon, raskaan ja ahdistavan sairaalakuukauden jälkeen. Ja mikäpä muu olisikaan inspiroivampaa ja kaaoksen jälkeen koostavampaa kuin mandaloiden virkkaus! Ajoitus oli täydellinen, kun melkein heti kotiuduttuani bongasin facen käsityöryhmästä ihanan mandalapeiton, joka houkutteli minut kokeilemaan tätäkin virkkaussarkaa. Alku tosin oli hieman tahmea, kun valokuvan perusteella yritin saada jotain aikaiseksi. Ompeluseuran ilta jaJatka lukemista ”Mandalaviikko”

Hurahdusvaara

Ahhh!! Tänään koitti Irkun tilkkujen joulu!! Tai no, omasta selkänahastani nämä lahjani rahallisesti revitään, mutta pakkohan se oli hankkia varastoon yhtä sun toista väriä. Ja lankojen lisäksi vielä villojakin neulahuovutusta varten. Ihan pakko silloin, kun luovia visioita riittää, koska niitä on päästävä toteuttamaan. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin luovuus, jonka joudut tukahduttamaan! Onneksi lanka-aleJatka lukemista ”Hurahdusvaara”

Perjantaipöhinöitä & Käännynnäis-Cubika

Sain eilen suru-uutisia: Enoni on kuollut. Kuolema. Se on aina niin lopullista. Yhtäkkiä et enää ikinä voi nähdä jotain ihmistä, et puhua hänen kanssaan jne. Kyllä kuolema vetää mielen väistämättä haikeaksi. Se myös pistää ajattelemaan. Muistamaan omankin kuolevaisuutensa ja sen, että jos tässä ikää karttuu ja vanhaksi elää, niin aika lailla sitä joutuu opiskelemaan sopeutumistaJatka lukemista ”Perjantaipöhinöitä & Käännynnäis-Cubika”

Neuloosi muistuttaa rakastumista

Se iskee yllättäen, salakavalastikin. Neuloosi. Rakastumisen euforia. Startaten matkan, josta välttämättä ei ole enää paluuta entiseen. Yhtäkkiä ajatuksiin ei juuri muuta mahdu kuin langat, värit ja visiot. Aivan kuin olisit juuri hypännyt uuteen parisuhteeseen ja hurahtanut umpisokeana uudenlaiseen maailmaan, jossa moni arkinen asia saattaa unohtua, kuten esimerkiksi syöminen ja siivoaminen. Tässä tapauksessa et rustaa pilvinJatka lukemista ”Neuloosi muistuttaa rakastumista”

Pinkish Kinky

Kun olin saanut tilkkuneuleeni etukappaleen tilkut valmiiksi, katsoin ihmetellen työni tulosta: ”Minäkö tuon olen tehnyt?” Kyllä siinä riitti ihmetystä, kun tekele kuitenkin tosiaan toteutettu vain yksi tilkkunen kerrallaan suunnitellen. Enemmän tämä neule muistutti taidetta kuin käsityötä. Vai voiko niitä edes toisistaan erottaa? Eikö käsityökin ole aina samalla myös taidetta? Tämäkin puuha on tuntunut käytännössä melkeinpäJatka lukemista ”Pinkish Kinky”