Tää beibi rokkaa, Cubika on ready

Ja alussa oli tilkku. Ja tilkku oli kaikki mitä oli. Mutta mitä siitä syntyisi? Yksin luoja saattoi tietää. Tosin minä en usko luojaan enkä mihinkään korkeampaan voimaan, mutta sisäiseen luovuuteeni saatoin luottaa ja uskoa, että kyllä tästä vielä tilkkuneule syntyisi. Tai jos ei tilkkuneuletta, niin joka tapauksessa jotain. Ensimmäinen tilkku sai kaverikseen toisen tilkun. SenJatka lukemista ”Tää beibi rokkaa, Cubika on ready”

Perjantaipöhinöitä & Käännynnäis-Cubika

Sain eilen suru-uutisia: Enoni on kuollut. Kuolema. Se on aina niin lopullista. Yhtäkkiä et enää ikinä voi nähdä jotain ihmistä, et puhua hänen kanssaan jne. Kyllä kuolema vetää mielen väistämättä haikeaksi. Se myös pistää ajattelemaan. Muistamaan omankin kuolevaisuutensa ja sen, että jos tässä ikää karttuu ja vanhaksi elää, niin aika lailla sitä joutuu opiskelemaan sopeutumistaJatka lukemista ”Perjantaipöhinöitä & Käännynnäis-Cubika”